Träskändan luonnonsuojelualue ja kartanopuisto

Lähdimme pojan kanssa nauttimaan viimeisimmistä aurinkoisista ruskapäivistä Espoon hienoimmaksi puistoksikin tituleerattuun Träskändan kartanopuistoon. Tämä(kin) alue Espoon Järvenperässä on jäänyt minulta näkemättä, vaikka pk-seudulla asuttuja vuosia on kertynyt. Olen kuullut ohimennen kehuja paikasta, mutta kai ajattelin ettei puistoalueella olisi niin erikoista nähtävää. Puistossa on valtavia vanhoja jalopuita, kartanorakennus ja hyvin hoidettu piha-alue ja tämän lisäksi innostuin myös lähimetsän kävelyreiteistä. Puistoa ja metsää halkoo läheisestä Pitkäjärvestä alkava Glimsinjoki (7 km pituinen joki vaihtaa välillä nimeä myös Myllykylänjoeksi ja Espoonjoeksi). 

Alue tunnetaan myös Aurora Karamzinin puistona, sillä hän oli 1800-luvulla kartanon tunnetuin omistaja, tosin sen aikainen päärakennus tuhoutui tulipalossa ja tilalle on rakennettu uusi. Karamzin oli aikakautensa seurapiirihai ja hyväntekijä, joka mm. teki aloitteen Helsingin Diakonissalaitoksen perustamisesta. Puiston historiaan kuuluu olennaisena osana keisari Aleksanteri II:n kestitseminen vuonna 1863 valtiopäivien yhteydessä. Vierailuun kuului metsästystä ja puiston alueelle oli tuotu tätä varten ulkomailta mm. saksanhirviä, villivuohia, villihärkiä ja jäniksiä. Keisarin jahtionnen varmistamiseksi eläimet saarrettiin, jotta ne pysyivät kiviaitojen sisäpuolella ja kas kummaa, keisari saikin saaliiksi suurimman saksanhirven. Vierailua varten paikkaa ehostettiin muutenkin rakentamalla keisarillinen käymälä (löytyy edelleen puistosta) ja väliaikainen tanssisali.

Raikkaana syysaamuna ruohikko oli kuurassa ja suuntasin hoidettujen nurmikenttien ja suurten tammien ohi läheiseen metsään luonnonsuojelualueelle. Ruska oli näyttävä ja metsässä risteili useita kävelypolkuja, joita oli helppo kulkea lastenvaunujen kanssa.

Onneksi metsäisen jokivarren alkupätkää pääsi seuraamaan myös vaunujen kanssa, sillä se oli mielestäni puiston kaunein osuus. Tällä videolla välittyy ehkä osa alueen tunnelmasta. Kävelyreitti jokivarressa jatkuisi n. 2 km pituisen matkan, mutta itse tutustuin vain reitin alkuun, sillä vaunuilla sitä ei olisi päässyt kulkemaan pidemmälle. Glimsinjoen luontopolku pitää ehdottomasti tulla kiertämään kokonaisuudessaan joku toinen kerta.

Ulkoilun jälkeen lähdin vauvan kanssa tutustumaan vielä tien toisella puolella olevaan lasten kulttuurikeskus Auroraan. Tietämättä ohjelmasta tai paikasta kummemmin etukäteen tarkoitus oli käydä ovella katsomassa sisätilat, sillä paikat joissa voi yhdistää ulkoilun ja mönkimisleikit ovat tällä hetkellä tosi käytännöllisiä. Sisällä olikin sopivasti vauvoillekin sopivaa tekemistä,  sillä syyslomalla talossa oli ohjattua toimintaa joka päivä. Yksi huoneista oli täytetty kaikenlaisella tavaralla, kankailla ja tyynyillä ja niissä riitti tutkimista ylenmäärin! Ulkoilmassa torkkumisen ja rattaissa istumisen jälkeen vauva olisi jaksanut leikkiä vaikka useamman tunnin, mutta valitettavasti meillä ei sattunut lounassoseet mukaan ja suuntasimme aika pian kotia kohti. Löytyipä hieno uusi paikka vauvan kanssa touhuamiseen ja käymme varmasti toistekin.