Posts

Talvi tuli (käymään) Etelä-Suomeenkin

Lähdimme viikonlopuksi ajelemaan kohti Lohjan mökkiä. Saavuimme pimeällä ja päästessämme pihaan taivaalta satoi alkoi räntää, joka onneksi pian vaihtui lumeksi. Illalla koiralenkin saikin jo tarpoa lumihangessa ja viikonlopuksi oli luvattu aurinkoista ulkoilusäätä.

Vauvan aikaiseen rytmiin tottuneena talvikuukausina saa välillä aamuisin odotella päivänvaloa ja olimme lauantaina valmiita ulkoiluun heti auringon noustua (joka tapahtui noin yhdeksältä :)). Kävimme ulkoilemassa metsäteillä vaunujen kanssa ja niiden työntely lumessa tuokin mukavaa lisätehoa aamukävelylle. Koira oli mielissään kun sai juosta vapaana ja pyöri puhtaassa lumihangessa.






Iltapäivälenkillä siirryimme jo aurattuihin teihin ja päätin kiivetä läheisen hiekkakuopan päälle ihastelemaan maisemia. Mies ja vauva jäivät suosiolla odottamaan, sillä nousua tulee ihan reilusti ja rattailla ei pääsisi ylös asti. Lähdin seuraamaan koiran kanssa kauriin jalanjäljissä polkua hiekkaharjun huipulle ja sieltä olikin hienot maisemat…

Träskändan luonnonsuojelualue ja kartanopuisto

Image
Lähdimme pojan kanssa nauttimaan viimeisimmistä aurinkoisista ruskapäivistä Espoon hienoimmaksi puistoksikin tituleerattuun Träskändan kartanopuistoon. Tämä(kin) alue Espoon Järvenperässä on jäänyt minulta näkemättä, vaikka pk-seudulla asuttuja vuosia on kertynyt. Olen kuullut ohimennen kehuja paikasta, mutta kai ajattelin ettei puistoalueella olisi niin erikoista nähtävää. Puistossa on valtavia vanhoja jalopuita, kartanorakennus ja hyvin hoidettu piha-alue ja tämän lisäksi innostuin myös lähimetsän kävelyreiteistä. Puistoa ja metsää halkoo läheisestä Pitkäjärvestä alkava Glimsinjoki (7 km pituinen joki vaihtaa välillä nimeä myös Myllykylänjoeksi ja Espoonjoeksi). 
Alue tunnetaan myös Aurora Karamzinin puistona, sillä hän oli 1800-luvulla kartanon tunnetuin omistaja, tosin sen aikainen päärakennus tuhoutui tulipalossa ja tilalle on rakennettu uusi. Karamzin oli aikakautensa seurapiirihai ja hyväntekijä, joka mm. teki aloitteen Helsingin Diakonissalaitoksen perustamisesta. Puiston his…

Villa Elfvik Laajalahdella

Image
Aurinkoisena syyskuisena perjantaina lähdin koiran ja vauvan kanssa ulkoilemaan Villa Elfvikin alueelle Espoon Laajalahdelle. Olen aiemmin asunut samoilla suunnilla ja pitkospuureitti Otaniemen suunnasta on tullut tutuksi. Nyt olin retkellä lastenvaunujen ja koiran kanssa, joten päätin kierrellä vain helppokulkuisen 0,7 km luontopolun, joka alkaa päärakennuksen takaa. Vaikka luontopolku itsessään on lyhyehkö, löytyy siltä monta mielenkiintoista pysähdyspaikkaa ja retkeä voi jatkaa Villa Elfvikin sisätiloissa.

Polku kulkee metsikössä ja ruovikossa rannan tuntumassa. Rannassa on niin paljon kaislaa, että merta ei juurikaan näy, mutta ylempää lintutornista näkee kuitenkin meren sisälahdelle. Erikoisuutena lintutornissa on se, että ensimmäiselle tasanteelle pääsee myös lastenvaunujen kanssa.





Kesäisin Laajalahdella laiduntaa lehmiä, mutta luontotalosta osattiin kertoa että ne oli siirretty pois aitauksestaan edellisenä päivänä. Alueella on paljon lintuharrastajia kiikareiden kanssa ja toi…

Melontaa Gräsanojalla

Image
Kävimme vaunukävelyllä perheen kanssa Haukilahden suunnassa ja pysähdyimme vakiopaikassa Gräsanojan ylittävällä valkoisella sillalla. Mieheni tykkää tarkastaa sillalta kalatilannetta, sillä vesi kuhisee salakoita ja nehän ovat hyviä täkykaloja isompien kalojen pyytämiseen... Välillä Haukilahden satama-altaassa näkee myös isoja lahnoja. Satama-altaan liete ei kuitenkaan juuri houkuttele kalastukseen. Syyssateiden jälkeen Gräsanojan vesi oli todella korkealla ja kävelyreissun jälkeen lähdin vielä kajakilla tutkimaan kuinka pitkälle pääsen etenemään vesistöä pitkin.



Gräsanoja on noin kolme kilometriä pitkä uoma, joka laskee mereen Haukilahden satamassa. Etenkin kesäisin nimitys "oja" kuvaa vesistöä hyvin, sillä virtaama on ajoittain olematon, vesi on sameaa ja väylä uhkaa kasvaa umpeen. Vesistön valuma-alue on kuitenkin laajuudeltaan 24km2 ja se on yksi Espoon suurimpia kaupunkipuroja. Kalat käyvät merestä kudulla Gräsanojassa, mukaan lukien erittäin uhanalainen luonnonvaraine…

Melontaa Suvisaaristossa

Image
Hankimme muutama viikko sitten toisen kajakin ja se onkin päässyt vesille jo useampaan otteeseen retkillä kavereiden kanssa. Melonta on porukassa paitsi hauskaa myös turvallisempaa kuin yksin, vaikka merivesi onkin vielä lämmintä ja melomme yleensä rannan tuntumassa. Alkuviikosta sää oli vielä kesäinen ja lämmin, joten lähdimme miehen kanssa melontaretkelle ja jätimme vauvan hoitoon. Miehelläni oli reittiehdotus valmiina ja hän markkinoi sitä jopa Espoon Venetsiana, sillä reitti kulkee osaksi suojaisia sisävesiä pitkin. Lähtö meni vähän myöhäiseksi ja halusin ehtiä kotiin ennen vauvan iltatoimia. Aikataulusta johtuen meillä olikin selkeä tavoite sillä reitti piti meloa alle kahdessa tunnissa. Olipa rentouttava lähtökohta ensimmäiselle yhteiselle melontaretkelle.


Lähdimme matkaan ja ihailimme kesäistä tunnelmaa. Loppuviikoksi oli luvattu sateista ja tuulista syyssäätä, joten olimme oikeaan aikaan liikenteessä. Jouduimme alussa hieman hakemaan molemmille mieluisaa matkanopeutta ja kerk…