Talvi tuli (käymään) Etelä-Suomeenkin
Lähdimme viikonlopuksi ajelemaan kohti Lohjan mökkiä. Saavuimme pimeällä ja päästessämme pihaan taivaalta satoi alkoi räntää, joka onneksi pian vaihtui lumeksi. Illalla koiralenkin saikin jo tarpoa lumihangessa ja viikonlopuksi oli luvattu aurinkoista ulkoilusäätä.
Vauvan aikaiseen rytmiin tottuneena talvikuukausina saa välillä aamuisin odotella päivänvaloa ja olimme lauantaina valmiita ulkoiluun heti auringon noustua (joka tapahtui noin yhdeksältä :)). Kävimme ulkoilemassa metsäteillä vaunujen kanssa ja niiden työntely lumessa tuokin mukavaa lisätehoa aamukävelylle. Koira oli mielissään kun sai juosta vapaana ja pyöri puhtaassa lumihangessa.
Iltapäivälenkillä siirryimme jo aurattuihin teihin ja päätin kiivetä läheisen hiekkakuopan päälle ihastelemaan maisemia. Mies ja vauva jäivät suosiolla odottamaan, sillä nousua tulee ihan reilusti ja rattailla ei pääsisi ylös asti. Lähdin seuraamaan koiran kanssa kauriin jalanjäljissä polkua hiekkaharjun huipulle ja sieltä olikin hienot maisemat peltojen yli.
Sunnuntaina saimme lapsenhoitoapua ja lähdimme miehen ja koiran kanssa metsäretkelle Lintukiimanvuoren näköalapaikalle. Sieltä olisi hyvät maisemat ja lähistöllä on myös "paimentenkirkko", jossa on luonnon keskelle rakennetut puiset penkkirivit joiden edessä alttarina toimii kivenlohkare ja pieni luola. Paikassa pidetään kesäisin jumalanpalvelus.
Metsän halki matkaa kertyisi edestakaisin yhteensä noin 7 km. Reiti kulki hetkittäin tiheän pusikon läpi, mutta kuljimme enimmäkseen helppokulkuisemmassa mäntymetsikössä vaikka korkeuseroja alueella on aika paljon. Miehen kanssa metsässä tarpoessa olen tottunut hänen reitteihinsä, jotka yleensä sisältävät paljon jyrkkiä nousuja (tällä reissulla taisin vain kerran joutua käyttämään käsiä apuna jyrkkää mäkeä kiivetessä!) tai oikoreittejä tiheän risukon läpi.
Puhtaasta lumesta on helppo bongata jälkiä ja näimme jäniksen, hiiren, kauriin, hirven ja ilveksen jäljet. Tuntui kuin olisi päässyt äkkilähdöllä Lappiin, niin lumiset ja aurinkoiset kelit meille sattui viikonlopun ajaksi. Kun ajelimme sunnuntai-iltana vajaan tunnin automatkan Espooseen niin lunta ei ollut juuri nimeksikään.
Vauvan aikaiseen rytmiin tottuneena talvikuukausina saa välillä aamuisin odotella päivänvaloa ja olimme lauantaina valmiita ulkoiluun heti auringon noustua (joka tapahtui noin yhdeksältä :)). Kävimme ulkoilemassa metsäteillä vaunujen kanssa ja niiden työntely lumessa tuokin mukavaa lisätehoa aamukävelylle. Koira oli mielissään kun sai juosta vapaana ja pyöri puhtaassa lumihangessa.
Sunnuntaina saimme lapsenhoitoapua ja lähdimme miehen ja koiran kanssa metsäretkelle Lintukiimanvuoren näköalapaikalle. Sieltä olisi hyvät maisemat ja lähistöllä on myös "paimentenkirkko", jossa on luonnon keskelle rakennetut puiset penkkirivit joiden edessä alttarina toimii kivenlohkare ja pieni luola. Paikassa pidetään kesäisin jumalanpalvelus.
Metsän halki matkaa kertyisi edestakaisin yhteensä noin 7 km. Reiti kulki hetkittäin tiheän pusikon läpi, mutta kuljimme enimmäkseen helppokulkuisemmassa mäntymetsikössä vaikka korkeuseroja alueella on aika paljon. Miehen kanssa metsässä tarpoessa olen tottunut hänen reitteihinsä, jotka yleensä sisältävät paljon jyrkkiä nousuja (tällä reissulla taisin vain kerran joutua käyttämään käsiä apuna jyrkkää mäkeä kiivetessä!) tai oikoreittejä tiheän risukon läpi.
Puhtaasta lumesta on helppo bongata jälkiä ja näimme jäniksen, hiiren, kauriin, hirven ja ilveksen jäljet. Tuntui kuin olisi päässyt äkkilähdöllä Lappiin, niin lumiset ja aurinkoiset kelit meille sattui viikonlopun ajaksi. Kun ajelimme sunnuntai-iltana vajaan tunnin automatkan Espooseen niin lunta ei ollut juuri nimeksikään.
Comments
Post a Comment