Melontaa Gräsanojalla
Kävimme vaunukävelyllä perheen kanssa Haukilahden suunnassa ja pysähdyimme vakiopaikassa Gräsanojan ylittävällä valkoisella sillalla. Mieheni tykkää tarkastaa sillalta kalatilannetta, sillä vesi kuhisee salakoita ja nehän ovat hyviä täkykaloja isompien kalojen pyytämiseen... Välillä Haukilahden satama-altaassa näkee myös isoja lahnoja. Satama-altaan liete ei kuitenkaan juuri houkuttele kalastukseen. Syyssateiden jälkeen Gräsanojan vesi oli todella korkealla ja kävelyreissun jälkeen lähdin vielä kajakilla tutkimaan kuinka pitkälle pääsen etenemään vesistöä pitkin.
Gräsanoja on noin kolme kilometriä pitkä uoma, joka laskee mereen Haukilahden satamassa. Etenkin kesäisin nimitys "oja" kuvaa vesistöä hyvin, sillä virtaama on ajoittain olematon, vesi on sameaa ja väylä uhkaa kasvaa umpeen. Vesistön valuma-alue on kuitenkin laajuudeltaan 24km2 ja se on yksi Espoon suurimpia kaupunkipuroja. Kalat käyvät merestä kudulla Gräsanojassa, mukaan lukien erittäin uhanalainen luonnonvarainen meritaimen. Kalastus on kielletty koko Gräsanojan vesistössä. Espoon kaupunki on parhaillaan aloittamassa ojan kunnostustyötä ja kehittämässä sen tulvasuojelua. Uoma on tulvinut syksyllä 2016 ja 2017 aiheuttaen ongelmia liikenteelle ja lähistön kiinteistöille.
Gräsanojan viertä kulkee jalankulkuväylä ja periaatteessa tällä melontareitillä kaveri voisi kulkea jutteluetäisyydellä hiekkatietä kävellen. Sainkin muutamia katseita lenkkeilijöiltä kun meloin paikoin lähes umpeenkasvaneessa uomassa. Osaksi reitti oli hieno ja leveä väylä, jota reunustivat vehreät puut, välillä tuntui kuin meloisi ruohikkomatolla tai tirkistelisi asuintalojen takapihoilla. Iirislahdessa muutaman asuintalon takapiha rajoittuu Gräsanojaan ja osalla oli vene laiturissa. Oletettavasti väylä on siis sieltä niin syvä, että sitä pitkin pääsee noin 500 metrin matkan merelle myös moottoriveneellä. Lisäksi oman urbaanin tunnelmansa reitille tuo Länsiväylän ja Kehä 2:n läheisyys ja useat sillat.
Nykyisellään en ehkä kuitenkaan suosittelisi Gräsanojaa melontakohteena, sillä siinä oli useampi lähes umpeenkasvanut kohta, eikä melonta olisi mahdollista ilman sateiden aiheuttamaa tulvimista. Oli kuitenkin mielenkiintoista päästä katsomaan vesistöä kajakista käsin korkean veden aikaan. Kajakilla liikkuessa on kiva kartoittaa paikkoja joihin isommalla kulkupelillä ei pääse ja onhan tämä kivaa vaihtelua merimelontaan.
Lopulta meloin ojaa pitkin vain reilun kilometrin matkan, sillä Länsiväylän kohdilla reitti näytti niin umpeenkasvaneelta, etten lähtenyt yrittämään eteenpäin. Jälkikäteen kuitenkin tarkastin kartasta, että tämän ahtaan kohdan jälkeen uoma olisi taas leventynyt ja jäi vähän harmittamaan etten yrittänyt puskea pöpelikön läpi.
Saa nähdä tuoko kaupungin tekemä Gräsanojan kunnostus uusia mahdollisuuksia Gräsanojan virkistyskäyttöön ja melomiseen, sillä puroa riittäisi melottavaksi vielä 2 km matkalta.
Gräsanoja on noin kolme kilometriä pitkä uoma, joka laskee mereen Haukilahden satamassa. Etenkin kesäisin nimitys "oja" kuvaa vesistöä hyvin, sillä virtaama on ajoittain olematon, vesi on sameaa ja väylä uhkaa kasvaa umpeen. Vesistön valuma-alue on kuitenkin laajuudeltaan 24km2 ja se on yksi Espoon suurimpia kaupunkipuroja. Kalat käyvät merestä kudulla Gräsanojassa, mukaan lukien erittäin uhanalainen luonnonvarainen meritaimen. Kalastus on kielletty koko Gräsanojan vesistössä. Espoon kaupunki on parhaillaan aloittamassa ojan kunnostustyötä ja kehittämässä sen tulvasuojelua. Uoma on tulvinut syksyllä 2016 ja 2017 aiheuttaen ongelmia liikenteelle ja lähistön kiinteistöille.
Gräsanojan viertä kulkee jalankulkuväylä ja periaatteessa tällä melontareitillä kaveri voisi kulkea jutteluetäisyydellä hiekkatietä kävellen. Sainkin muutamia katseita lenkkeilijöiltä kun meloin paikoin lähes umpeenkasvaneessa uomassa. Osaksi reitti oli hieno ja leveä väylä, jota reunustivat vehreät puut, välillä tuntui kuin meloisi ruohikkomatolla tai tirkistelisi asuintalojen takapihoilla. Iirislahdessa muutaman asuintalon takapiha rajoittuu Gräsanojaan ja osalla oli vene laiturissa. Oletettavasti väylä on siis sieltä niin syvä, että sitä pitkin pääsee noin 500 metrin matkan merelle myös moottoriveneellä. Lisäksi oman urbaanin tunnelmansa reitille tuo Länsiväylän ja Kehä 2:n läheisyys ja useat sillat.
Nykyisellään en ehkä kuitenkaan suosittelisi Gräsanojaa melontakohteena, sillä siinä oli useampi lähes umpeenkasvanut kohta, eikä melonta olisi mahdollista ilman sateiden aiheuttamaa tulvimista. Oli kuitenkin mielenkiintoista päästä katsomaan vesistöä kajakista käsin korkean veden aikaan. Kajakilla liikkuessa on kiva kartoittaa paikkoja joihin isommalla kulkupelillä ei pääse ja onhan tämä kivaa vaihtelua merimelontaan.
Lopulta meloin ojaa pitkin vain reilun kilometrin matkan, sillä Länsiväylän kohdilla reitti näytti niin umpeenkasvaneelta, etten lähtenyt yrittämään eteenpäin. Jälkikäteen kuitenkin tarkastin kartasta, että tämän ahtaan kohdan jälkeen uoma olisi taas leventynyt ja jäi vähän harmittamaan etten yrittänyt puskea pöpelikön läpi.
Saa nähdä tuoko kaupungin tekemä Gräsanojan kunnostus uusia mahdollisuuksia Gräsanojan virkistyskäyttöön ja melomiseen, sillä puroa riittäisi melottavaksi vielä 2 km matkalta.
Comments
Post a Comment