Melontaa Suvisaaristossa

Hankimme muutama viikko sitten toisen kajakin ja se onkin päässyt vesille jo useampaan otteeseen retkillä kavereiden kanssa. Melonta on porukassa paitsi hauskaa myös turvallisempaa kuin yksin, vaikka merivesi onkin vielä lämmintä ja melomme yleensä rannan tuntumassa. Alkuviikosta sää oli vielä kesäinen ja lämmin, joten lähdimme miehen kanssa melontaretkelle ja jätimme vauvan hoitoon. Miehelläni oli reittiehdotus valmiina ja hän markkinoi sitä jopa Espoon Venetsiana, sillä reitti kulkee osaksi suojaisia sisävesiä pitkin. Lähtö meni vähän myöhäiseksi ja halusin ehtiä kotiin ennen vauvan iltatoimia. Aikataulusta johtuen meillä olikin selkeä tavoite sillä reitti piti meloa alle kahdessa tunnissa. Olipa rentouttava lähtökohta ensimmäiselle yhteiselle melontaretkelle.

Lähdimme matkaan ja ihailimme kesäistä tunnelmaa. Loppuviikoksi oli luvattu sateista ja tuulista syyssäätä, joten olimme oikeaan aikaan liikenteessä. Jouduimme alussa hieman hakemaan molemmille mieluisaa matkanopeutta ja kerkesin jo katua pitkää reittivalintaa ja aikataulutusta. Pian melonta lähti kuitenkin rullaamaan, aavoillakin osuuksilla aallot olivat todella pieniä ja saimme pidettyä yllä reipasta matkavauhtia. Veneliikenne on rauhoittunut väylillä huomattavasti keskikesään verrattuna.

Suvisaaristossa sijaitseva suojaisa melontaosuus kulki kapeaa vesiväylää Suinon ja Ramsön välissä ja kiersimme takaisin Suinonsalmen kautta. Emme ole kulkeneet Suinon ja Rämsön välistä kohtaa veneellä, sillä se vaikuttaa matalalta ja kulkee läheltä asuintalojen laitureita. Mereltä katsottuna väylän alku- ja loppupäätä ei huomaa, sillä ne jäävät saaren taakse. Edeltämme ajoi ruoppausvene ja taitaa olla että ilman ylläpitäviä toimenpiteitä väylä kasvaisi umpeen. Suojaisan saarikierroksen pituus on n. 7 km ja meidän reittiin tuli vielä lisäkilometrejä lähtöpaikasta. Suinonsalmessa on suhteellisen vilkas veneliikenne, mutta kajakin kanssa mahtuu hyvin samalle väylälle jossa veneet kulkevat ohi hitaasti. 

Melomalla pääsee liikkumaan hiljaa ja luonto tulee erilailla lähelle kuin moottoriveneellä päristellessä. Vesilinnut uivat lähellä ja ehkä jollain reissulla nään vielä hylkeen, sillä ne tulevat syksyisin lähemmäs rannikkoa. Suojaisalla reitillä ei kyllä tiennyt olevansa merellä, sillä vesi oli parhaimmillaan peilityyni.

Usean vuoden tauko aktiivisesta melonnasta ja tekniikkakurssituksesta on tehnyt tehtävänsä ja melontatekniikassani on vielä petrattavaa. Pääasia kuitenkin että melonta tuntuu mukavalta ja turvallisuusasiat on huomioitu. Pidemmällä lenkillä huomaan kuitenkin että jalat puutuvat ja joudun jumppailemaan niitä välillä. 

Lopulta melontaretki "suoritettiin" varttia nopeammin kuin oli suunniteltu ja kerkesihän reitillä ottaa muutaman valokuvankin, eli lepotaukoja siis piisasi. Kävin lenkin päätteeksi vielä iltauinnilla. Kiitos lastenhoitajalle, joka mahdollisti tällaista luksuksta meidän arki-iltaan!

Loppuun vielä miehelleni muistinvirkistykseksi kuva Venetsian reissultamme vuodelta 2017. Mielestäni maisemat Italiassa oli hieman erilaiset kuin "Espoon Venetsiassa", mutta molemmissa oli hienoa <3