Kesäloma Kainuussa

Lomailimme kesällä melkein kuukauden mökillä Kainuussa. Olen viettänyt siellä kaikki lapsuuden kesät, jolloin myös isovanhempani asuivat samassa pihapiirissä. Kyseessä on siinäkin mielessä mummonmökki, että siellä ei ole juoksevaa vettä tai sähköä. Aurinkopaneelit ja kaivo tosin löytyy ja niillä onkin pärjätty vallan mainiosti, se on mukavaa irtiottoa arjen mukavuuksista.

Kesäsäät olivat vaihtelevat ja onneksi pakkasin mukaan lämpimiä villavaatteita, sillä niille oli tarvetta lähes päivittäin. Mökillä viihdykkeet ovat melko yksinkertaisia, itikoiden huitomisen lisäksi tuli mm. seurattua pihapiirin lintujen pesintää ja tuijotettua taivaalle. Ihan tosi, pilvet on aika hienoja! Onneksi meillä oli seuraa sukulaisista, joten mökkihöperyys ei muuttunut tämän vakavammaksi. 

Harmaasiepon poikanen pyrkimässä sisälle

Lenkkiseuraa

Eräänä iltana olin jo nukahtamaisillaan, kun mieheni vinkkasi hienosta valosta järvellä. Arvotan unia aika korkealle tässä elämäntilanteessa, mutta nousin kuitenkin ylös ja se todellakin kannatti. Auringonlaskun aikaan saderintama oli lähestymässä järven poikki ja teki taivaasta utuisen. Sateen tullessa kohdalle se teki vielä upean sateenkaaren peltojen ylle.

Muita hienoja luontoelämyksiä oli kun näimme uistelureissulla nuoren merikotkan nappaavan kalan järvestä. Sillä oli tosin samanlainen kalaonni kuin meillä ja jäätiin molemmat sillä kertaa ilman kotiinvietävää. Kuukauteen mahtui kuitenkin sen verran kalastusta, että kalan makuun päästiin vielä useampaankin otteeseen.

Kävimme myös lähiseudulla lyhyillä retkillä. Ihailimme vaaramaisemaa Paltamon Jättiläisenmaassa, metsää siellä kyllä riittää. Lisäksi toukokuun Kainuun reissulla kävimme pojan ja mummun kanssa Puolangan Hepokönkäällä, joka on yksi Suomen korkeimmista luonnonvaraisista vesiputouksista. Kovin rankaksi tätä retkeilyä ei voi kutsua, sillä ajoimme Jättiläisenmaassa parkkipaikalle näköalatasanteen viereen ja Hepokönkään putoukselle tulee matkaa parkkipaikalta 0,6 km.

Simba Jättiläisenmaassa