Stora Brändö

Veneilimme hiukan tuulisena päivänä Stora Brändön saarelle. Avomerelle päästyämme aallot keikuttivat venettä ja sain melkoisen hauistreenin yrittäessäni pehmentää sylivauvan matkantekoa. Poika ei ollut menosta moksiskaan vaan nukahti, venekyyti on osoittautunut toimivaksi nukutuskeinoksi. Päätimme kuitenkin muuttaa reittiä rannikon tuntumassa kulkevalle veneväylälle jotta saisimme tuulensuojaa saarista. Veneen keulassa matkustava (pomppiva) koiramme taisi arvostaa tätä valintaa.

Matkalla merikotka kaarsi veneen yli ja näimme merimetsojen valtaaman luotoryhmän. Merimetsot pesivät isoina yhdyskuntina asuttamattomilla saarilla. Lintuja voi olla satoja, jolloin niiden jätökset värjäävät maan valkoiseksi ja alueen kasvit kuolevat pystyyn. Olikin karu näky kun luodolla oli vain muutama kuiva puunkarahka.

Mieheni on aiemmin telttaillut Stora Brändössä ja olikin innokas esittelemään saarta, sillä se oli minulle uusi paikka. Kirkkonummen puolella sijaitseva 40 ha kokoinen saari on metsäinen ja sileät rantakalliot kiertävät saaren ympäri. Reitit eivät ole esteettömiä, joten aluetta ei pääse tutkimaan lastenvaunuilla tai -rattailla. Saareen ei kulje reittivenettä, mutta vierasvenelaituri löytyy. Laiturin lähellä on kareja ja matalikkoja, joten rantautuessa kannattaa olla varovainen. Saaresta löytyy grillikatoksia ja lintutorni, mutta muita rakennuksia siellä ei ole. 

Ensinäkymä saarelle laiturilta

Perillä meillä oli selvä työnjako, minä vietin aikaa pojan kanssa ja mies lähti poimimaan marjoja. Saarella on suo, joten oletimme että kosteikon tuntumassa voisi olla hyviä marjapaikkoja. Vaikka marjavuosi on ollut huono, olemme silti saaneet kerättyä mukavasti syöntimarjoja. Miehen ollessa metsässä hirvikärpästen syöttinä me pojan ja koiran kanssa kiersimme saarta metsäpolkua ja rantakallioita pitkin. Saarella on muutama hieno hiekkalaguuni ja koira kävi uimassa monta kertaa, tuulensuojassa oli mukavan lämmintä.

Otimme eväspaikan kallioilta ja mies toi keräämiään puolukoita ja mustikoita vielä jälkkäriksi. Metsässä oleilee hirviä ja kauriita (mies näkikin yhden) ja metsässä olikin paljon hirvikärpäsiä. Kalliorannoilla niitä on tietysti vähemmän, mutta silti löysin vielä illalla kotona hirvikärpäsen hiusten seasta. Venelaiturin vieressä oleva ranta on kirkasvetinen ja vedessä näkyi paljon pikkukaloja. Ennen lähtöämme mieheni ottikin heittoverkolla muutaman täkykalan tulevia pyydyksiä varten. Kotimatkalle tuuli oli tyyntynyt ja pääsimme huristelemaan kotiin tasaista kyytiä.