Telttailu vauvan kanssa
Kävimme viikonloppuna ensimmäisellä telttareissulla vauvan kanssa. Valitsimme paikaksi Kopparnäs-Störsvikin ulkoilualueen Inkoon ja Siuntion rajalla, sillä paikka on meille tuttu ja telttailuun soveltuvalle hiekkarannalle on kohtuullinen kävelymatka parkkipaikalta. Olemme käyneet Kopparnäsissä monta kertaa aikaisemmin sekä talvella että kesällä. Paikasta on hauskoja muistoja, sillä eräällä talvisella ulkoilureissulla otimme jäällä valokuvat häiden kutsukortteihin ja olemme tehneet ruokaa hiekkarannan nuotiopaikalla päivää ennen synnytyslaitokselle lähtöä.
Virkistysalueella on hienoja merenrantakallioita, hiekkarantoja, metsäpolkuja ja Kvarnträsk-järvi. Alueella on myös mielenkiintoinen historia, sillä se on kuulunut Neuvostoliiton hallussa olleeseen Porkkalan vuokra-alueeseen vuosina 1944-1956 ja 1970-luvulla alueelle kaavailtiin suurta ydinvoimalaa. Vuonna 2003 Uudenmaan virkistysalueyhdistys osti Kopparnäsin alueen ja siitä tuli yleinen ulkoilualue ja onkin harvinaista että Uudellamaalla on näin pitkä pätkä asuttamatonta merenrantaa.
Jätimme auton parkkiin Pickala Golfin viereiselle parkkipaikalle puhdistamon lähelle, sieltä kulkee n. 1,5 km pitkä polku metsätietä ja kallioita pitkin Sandviken-hiekkarannalle. En ole aivan varma oliko reitti raskaampi kulkea viimeisillään raskaana vai nyt kun selässä oli rinkka ja rintarepussa vauva. Yhden yön retkelle pakkaamamme tavaramäärä oli valtava. Kohde päätettiin vasta lähtöpäivän aamuna, pakattiin lennossa ja käytiin ostamassa retkieväät automatkalla, joten huolellisella suunnittelulla tavaramäärää olisi kyllä saatu karsittua. Ajateltiin kuitenkin että lyhyt kävelymatka menee vaikka tavaraa olisi hieman enemmänkin.
Reitti on osittain helppokulkuista tienpohjaa. Metsäosuuksissa tehdään suon ennallistamista, jossa aiemmin metsäojitetut suo-ojat tukitaan, tarkoituksena on palauttaa suon alkuperäinen vesitalous ja mahdollistaa siihen liittyvien kasvien ja eläinlajien elinympäristö. Kallio-osuuksilla olin erityisen varovainen askelissani, sillä edellispäivän kovat sateet olivat tehneet kallioiden päällä olevat sammaleet liukkaiksi.
Pääsimme melko nopeasti perille kauniille hiekkarannalle. Oli lämmin elokuinen päivä, pystytimme leirin ja "raskaan" matkanteon jälkeen menimme päiväunille koko porukka. Tämän jälkeen mies kävi juoksulenkillä ja uimassa meressä. Illasta kävimme koko perhe metsäkävelyllä, emme seuranneet valmiita reittejä vaan etsittiin sopivia marjamaastoja ja poimimme iltapalaksi mustikkaa ja puolukkaa. Rannalla oli muitakin telttailijoita, joten tulipaikan nuotio oli nopea sytyttää edellisen hiilloksen päälle. Paistoimme lohta ja lisukkeeksi meillä oli ranskalaisia ja kasviksia.
Vauva on innokas ryömimään ja sopivimmat paikat siihen olivatkin joko teltta tai hiekkaranta. Muualla vaatteet menivät heti täyteen neulasia, puuhakkelusta ja multaa. Ei tänne tultu puhtailla vaatteilla koreilemaan, joten välillä vauvan vaatteet olivatkin ihan likaiset. Emme ole kokeneet vauvan kanssa ulkoilua vaikeaksi, mutta ehkä vauvan kanssa retkeily helpottuu kun hän pääsee omille jaloilleen eikä laita enää kaikkea löytämäänsä suuhun. Oletettavasti lasten kanssa retkeillessä kaikissa ikävaiheissa on tiettyjä etuja ja haasteita, mutta joustavuudella ja oikealla asenteella pärjää jo pitkälle.
Olin lukenut muutamasta blogista että vauva olisi nukkunut teltassa kuin tukki aamuun asti. Meillä ei käynyt ihan näin onnekkaasti ja vauva heräili useamman kerran yön aikana. Yöheräilyihin on totuttu, mutta muita telttanukkujia ajatellen hiljensin vauvan mahdollisimman nopeasti imettämällä. Raikas ulkoilma kuitenkin pidensi unia, sillä vauva heräsi aamulla vasta yhdeksän jälkeen. Emme ole hankkineet vauvalle retkeilyyn mitään erikoisvarusteita, poikaa on muutenkin nukutettu välillä ulkona vaunuissa ja telttailuvarusteiksi riittivätkin näissä lämpötiloissa äitiyspakkauksen talvihaalari ja peitemakuupussi. Lisäksi meillä oli erillisiä villakerrastoja ja pipo, mutta jossain vaiheessa yötä meidän piti avata vetoketjuja ja ottaa pipo pois päästä.
Seuraavana aamuna ihastelimme maisemia. Oli tyyntä, vesi oli kirkasta ja aurinko alkoi lämmittää. Isot hanhiparvet lensivät yöksi suojaisaan sisämaahan ja palasivat aamulla taas takaisin merelle. Hiljaisuudessa kuulo herkistyy ja ötököiden ininä kuului selkeästi, vaikka ensin sitä ei huomannut lainkaan. Keitimme aamukahvit, söimme aamupalaa ja aloimme hiljalleen kasata tavaroita. Kävin pojan ja koiran kanssa lähimetsikössä kävelyllä. Virkistysalueella on paljon nähtävää, mukavia luontopolkuja ja näköalapaikkoja, mutta tällä reissulla vauvan kanssa pysyimme vain Störsvikin hiekkarannan lähistöllä.
Kun tavarat oli pakattu, kävelin koiran ja pojan kanssa suorinta tietä autolle. Näin matkalla sieniä, mutta en viitsinyt jäädä poimimaan niitä kantamusten takia. Mies jäi poimimaan marjoja ja tapasimme myöhemmin parkkipaikalla. Autolla huomasin yhden punkin kävelevän kaulallani ja teinkin punkkitarkastuksen itselle ja pojalle, mutta niitä ei löytynyt onneksi enempää. Olemme muutenkin ottaneet tavaksi tehdä punkkitarkastuksen aina luonnossa liikkumisen jälkeen, sillä valitettavasti niitä aina välillä löytyy.
Kotimatkalla kurvasimme heti ensimmäiselle huoltsikalle hampurilaisaterialle, tähän vauvanmittaiseen telttaretkeen kuului sopivasti eräilyä ja mukavuuksia.
Virkistysalueella on hienoja merenrantakallioita, hiekkarantoja, metsäpolkuja ja Kvarnträsk-järvi. Alueella on myös mielenkiintoinen historia, sillä se on kuulunut Neuvostoliiton hallussa olleeseen Porkkalan vuokra-alueeseen vuosina 1944-1956 ja 1970-luvulla alueelle kaavailtiin suurta ydinvoimalaa. Vuonna 2003 Uudenmaan virkistysalueyhdistys osti Kopparnäsin alueen ja siitä tuli yleinen ulkoilualue ja onkin harvinaista että Uudellamaalla on näin pitkä pätkä asuttamatonta merenrantaa.
 |
| Lähde: https://uuvi.fi/fi/kohde/kopparnas-storsvik/ |
Jätimme auton parkkiin Pickala Golfin viereiselle parkkipaikalle puhdistamon lähelle, sieltä kulkee n. 1,5 km pitkä polku metsätietä ja kallioita pitkin Sandviken-hiekkarannalle. En ole aivan varma oliko reitti raskaampi kulkea viimeisillään raskaana vai nyt kun selässä oli rinkka ja rintarepussa vauva. Yhden yön retkelle pakkaamamme tavaramäärä oli valtava. Kohde päätettiin vasta lähtöpäivän aamuna, pakattiin lennossa ja käytiin ostamassa retkieväät automatkalla, joten huolellisella suunnittelulla tavaramäärää olisi kyllä saatu karsittua. Ajateltiin kuitenkin että lyhyt kävelymatka menee vaikka tavaraa olisi hieman enemmänkin.
Reitti on osittain helppokulkuista tienpohjaa. Metsäosuuksissa tehdään suon ennallistamista, jossa aiemmin metsäojitetut suo-ojat tukitaan, tarkoituksena on palauttaa suon alkuperäinen vesitalous ja mahdollistaa siihen liittyvien kasvien ja eläinlajien elinympäristö. Kallio-osuuksilla olin erityisen varovainen askelissani, sillä edellispäivän kovat sateet olivat tehneet kallioiden päällä olevat sammaleet liukkaiksi.
Vauva on innokas ryömimään ja sopivimmat paikat siihen olivatkin joko teltta tai hiekkaranta. Muualla vaatteet menivät heti täyteen neulasia, puuhakkelusta ja multaa. Ei tänne tultu puhtailla vaatteilla koreilemaan, joten välillä vauvan vaatteet olivatkin ihan likaiset. Emme ole kokeneet vauvan kanssa ulkoilua vaikeaksi, mutta ehkä vauvan kanssa retkeily helpottuu kun hän pääsee omille jaloilleen eikä laita enää kaikkea löytämäänsä suuhun. Oletettavasti lasten kanssa retkeillessä kaikissa ikävaiheissa on tiettyjä etuja ja haasteita, mutta joustavuudella ja oikealla asenteella pärjää jo pitkälle.
Seuraavana aamuna ihastelimme maisemia. Oli tyyntä, vesi oli kirkasta ja aurinko alkoi lämmittää. Isot hanhiparvet lensivät yöksi suojaisaan sisämaahan ja palasivat aamulla taas takaisin merelle. Hiljaisuudessa kuulo herkistyy ja ötököiden ininä kuului selkeästi, vaikka ensin sitä ei huomannut lainkaan. Keitimme aamukahvit, söimme aamupalaa ja aloimme hiljalleen kasata tavaroita. Kävin pojan ja koiran kanssa lähimetsikössä kävelyllä. Virkistysalueella on paljon nähtävää, mukavia luontopolkuja ja näköalapaikkoja, mutta tällä reissulla vauvan kanssa pysyimme vain Störsvikin hiekkarannan lähistöllä.
Kun tavarat oli pakattu, kävelin koiran ja pojan kanssa suorinta tietä autolle. Näin matkalla sieniä, mutta en viitsinyt jäädä poimimaan niitä kantamusten takia. Mies jäi poimimaan marjoja ja tapasimme myöhemmin parkkipaikalla. Autolla huomasin yhden punkin kävelevän kaulallani ja teinkin punkkitarkastuksen itselle ja pojalle, mutta niitä ei löytynyt onneksi enempää. Olemme muutenkin ottaneet tavaksi tehdä punkkitarkastuksen aina luonnossa liikkumisen jälkeen, sillä valitettavasti niitä aina välillä löytyy.
Kotimatkalla kurvasimme heti ensimmäiselle huoltsikalle hampurilaisaterialle, tähän vauvanmittaiseen telttaretkeen kuului sopivasti eräilyä ja mukavuuksia.
Comments
Post a Comment