Päivä Pentalassa

Lähdimme aamupäivästä koko perhe veneretkelle kohti Pentalan saarta. Pakkasimme mukaan kevyesti, sillä tiesimme että saaressa on ravintola ja hyvät palvelut. Otimme toiveikkaana mukaan myös marjapoimurin, sillä tarkoituksena oli tarkastaa saaren mustikkatilanne. Lähtiessä näimme venelaiturin alta uivan rantakäärmeen, sillä olikin hieno uimatyyli! Pää pysyi koko ajan pinnalla ja käärme luikerteli sukkelasti eteenpäin kunnes hävisi rantakaislikkoon.

Olimme ajoittanut lähdön pojan aamupäikkäreille, joten hän nukahti kantoreppuun melkein heti kun veneen moottori käynnistyi ja heräsi sopivasti kun olimme saapumassa perille. Pentalan laiturissa oli hyvin tilaa veneelle ja pysäköimme saaristomuseon edustalle. Saaresta löytyy museon lisäksi ravintola, kahvila ja kesälampaita. Museo sisältää monta erillistä rakennusta vanhalla kalastajatilalla, jossa asuttiin ympärivuotisesti vielä vuoteen 1986 saakka. Pentalassa on 2,3 km pitkä luontopolku ja saaren eteläpäässä on kallioita, joista on hienot näkymät merelle. Lisäksi saaresta löytyy järvi, jossa on pieni saari, jossa on lähde. Pentalaan kulkee Espoon reittialus, joten saarella oli useita muitakin ulkoilijoita ja koiramme saikin silityksiä heti noustessamme maihin.

Suuntasimme ulkomuseon ja lammasaitauksen ohi metsäreiteille ja mieheni lähti tarkastamaan mustikkatilannetta, kun taas minä suuntasin pojan ja koiran kanssa kohti Diksandin hiekkarantaa. Luonnonhiekkaranta on noin 100m pitkä ja vetää vertoja lomakohteiden hiekkarannoille. Päästyämme perille valitsin varjoisan paikan mäntyjen suojasta johon levitin meille alustan. Vauva on oppinut ryömimään, joten ajattelin että hän haluaa myös välillä mönkiä maassa. Viltti oli tosin aivan liian pieni ja vauva oli heti maistelemassa sammalta ja hiekkaa. Mikäs siinä, katsoo vaan perään ettei suuhun mene mitään terävää tai isokokoista.

Mieheni kävi kiertämässä Pentalanjärven mustikoiden toivossa, mutta niitä ei riittänyt poimia asti. Siniset sormet kuitenkin paljastivat, että muutama oli löytynyt välipalaksi, joten ei se nyt ihan tyhjä reissu ollut. Tällä kertaa järvi jäi minulta näkemättä, mutta aiemmin olen käynyt uimassa kirkasvetisessä Pentalanjärvessä. On aika erikoista löytää erämainen järvi keskeltä Espoon saaristoa. 

Rannalta suuntasimme kohti Paven-ravintolaa. Vauva höpötti ja kiljui kantorepussa ja saimme ystävällisiä hymyjä vastaantulijoilta. Purjehduspaviljongin tilat olivat hienot, ulkona on iso terassi, sisällä veranta ja iso sali. Tuulisen sään vuoksi valitsimme pöydän sisältä ja saimme nauttia merimaisemasta ikkunapöydässä. Mies tilasi juustohampurilaisen ja minä sienirisoton ja ruokien saapuessa iskikin annoskateus. Molemmat annokset olivat kuitenkin hyviä ja vauvakin söi nätisti omia soseita. Koira odotti ravintolan ulkopuolella syömisen ajan.

Vatsat täynnä päätimme lähteä veneelle ja kotia kohti. Venematka sujui hyvin, sillä vauva oli myös kylläinen ja väsytetty, joten hän nukahti pian moottorin hurinaan.